TULOSSA:
Ilmestyy syksyllä 2010
AUTA LASTA KIINTYMÄÄN:
CREATING CAPACITY FOR ATTACHMENT:
PT-Kustannus
& Dr. Arthur Becker-Weidman
- gsm: 040 528 4036
- e-mail: pirjo.tuovila(at)dlc.fi
- vastaanotto: Sammonkatu 21 A 3, 33540 Tampere
2009: Dr. Donald Kalsched:
Kadotettu ja uudelleen löydetty
sielu >
The Lost and Recovered Soul >
2008: Dr. Arthur Becker-Weidman: The Lost and Recovered Soul >
2009:
Dr. Arthur Becker-Weidman:
Vuorovaikutteinen
kehityspsykoterapia, DDP,
traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa
traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa
AUTA LASTA KIINTYMÄÄN:
seminaari: Traumaperäisen
kiintymyshäiriön hoito DDP-peruskurssi: Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia, DDP, traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa
CREATING CAPACITY FOR
ATTACHMENT:
Conference:
Treatment for Trauma-Attachment Disorders Introductory Course Dyadic Developmental Psychotherapy as The Treatment for Trauma-Attachment Disorders
2007: Dr.
Allan Schore:
"Terapeuttiset suhteet - tiedettä, taidetta ja taitoa - The Science of The Art of Therapeutic Care"
"Terapeuttiset suhteet - tiedettä, taidetta ja taitoa - The Science of The Art of Therapeutic Care"
2007: Mihin
isää tarvitaan? Kiintymysteoria ja isän merkitys
- Sata vuotta kiintymysteorian luojan Dr. John Bowlbyn
syntymästä
What are fathers for?
Attachment heory
and the significance of fathers. European Centennial Conference
to
Celebrate the Birth of Dr. John Bowlby, the Founder of Attachment Theory
What are fathers for?
Attachment heory
and the significance of fathers. European Centennial Conference
to
Celebrate the Birth of Dr. John Bowlby, the Founder of Attachment Theory
¿Cual es el rol
del padre? Teoría del apego y la
importancia de los padres. Congreso europeo para celebrar el
nacimiento del Dr. John Bowlby, Creador de la Teoría
del Apeg 
Для чего нужны папы? Теория привязанности
и значение отцов. Европейская конференция,
посвященная 100-летию со дня рождения. Д-ра Джона Боулби,
основателя теории привязанности 2006:
"Tie traumasta tervehtymiseen - Miten auttaa syvästi
vaurioituneita lapsia ja nuoria uudenlaiseen kiintymyssuhteeseen." - Daniel A. Hughes ja Jukka
Mäkelä
2005: "Sisarussuhteet – unohdettu näkökulma?" - Marjut Kosonen ja Debbie Hindle
2004: "Nuoruusikä - Mikä mättää?" - Paul van Heeswyk
2002 ja 2003: "Lasten ja nuorten terapeuttinen hoito - Therapeutic Child Care" - John Whitwell
Lisensiaattityöni
tiivistelmä ja sisällysluettelo
EHEÄNÄ ELÄMÄÄN -projektin tiivistelmä
Traumaperäisen kiintymyshäiriön hoito |
Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia®, DDP®,
| |
Treatment for Trauma-Attachment DisordersThe conference will focus on trauma-attachment disorders and especially on evidenced-based treatment.Conference at Tampere-Hall |
Dyadic Developmental Psychotherapy | |
|
Amerikkalaisen psykologin Ph.D.
Daniel A. Hughesin kirja TIE TRAUMASTA TERVEHTYMISEEN Rakkauden herättäminen syvästi vaurioituneissa lapsissa (2006) kertoo pienen, omassa perheessään traumatisoituneen Kati-tytön tarinan.  Saamme uutta ymmärrystä siihen, miten vanhempien kaltoin kohtelu ja hoidon laiminlyönti vaikuttavat lapseen, hänen kasvuunsa ja kehitykseensä. Tarina avaa väylän siihen, miten vaurioittavissa tunnesuhteissa eläminen rakentaa lapsen persoonallisuutta ja muokkaa hänen tapaansa olla vuorovaikutussuhteissa. Lapsi voi pyrkiä hallitsemaan tilanteita ja ihmisiä tuhoavuuteen asti tunteakseen olonsa turvalliseksi. Ymmärrämme, miksi traumatisoituneen lapsen ja hänen kasvattajiensa tie on niin kivikkoinen ja voi päätyä umpikujaan, vaikka kaiken pitäisi mahdollistaa lapsen kasvu ja kehitys terveempään suuntaan sen jälkeen, kun kaltoin kohtelun pitäisi olla päättynyt ja elämän raiteillaan. Saamme myös uudenlaista uskoa siihen, että muutos on mahdollinen ja kierre on katkaistavissa oikeanlaisella asenteella, kasvatuksella ja terapialla, jotka yhdessä voivat muuttaa häiriintyneen kehityskulun terveempään suuntaan. Tämän kirjan pitäisi kuulua kaikkien niiden lukuvalikoimaan, jotka ovat tekemisissä ihmissuhteissaan varhain vaurioituneiden lasten ja nuorten kanssa. Kirja soveltuu erinomaisesti oppimateriaaliksi sosiaali- ja terveysalan koulutukseen. Myös vanhempi, joka tunnistaa itse olleensa kaltoin kohdeltu lapsi ja kamppailevansa vaikeiden kasvatuskysymysten kanssa, voi kirjasta saada uutta näköalaa arjen pulmiinsa. Kirjan tarina ei jätä ketään kylmäksi, vaan pitää lukijan otteessaan. Liian monessa kodissa on tälläkin hetkellä omassa perheessään kaltoin kohdeltu ja aikuisen turvaa vaille jäävä lapsi tai nuori. Pirjo Tuovila Kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi, PsL Theraplay®-terapeutti ja –kouluttaja koulutuksessa Työnohjaaja, kouluttaja ja terapeutti PT-Kustannus Daniel A. Hughesin esittelyDaniel A. Hughes (kotisivu), amerikkalainen psykologi, on erikoistunut hoitamaan lapsia ja nuoria, joilla on vaikeita tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöitä. Monet hänen asiakkaistaan ovat kärsineet vakavasta kaltoin kohtelusta, laiminlyönnistä ja toistuvista menetyksistä, minkä johdosta he eivät halua eivätkä osaa muodostaa suhdetta sen enempää terapeuttiinsa kuin sijaiskasvattajaansa. Tohtori Hughes on paneutunut erityisesti kiintymyssuhteen tutkimukseen ja teoriaan, minkä pohjalta hän on kehittänyt uuden hoitomallin, vuorovaikutuksellisen kehityspsykoterapian. Siinä pyritään luomaan yhteys asiakkaaseen sekä tunteen että ajattelun tasolla, koskettaen sekä sydäntä että mieltä. Lapsen lisäksi hoitava aikuinen/sijaiskasvattaja on terapiassa aina läsnä, mikä tekee siitä uudella tavalla tehokkaan. Terapian keskeinen piirre on asenne, eli leikkisyys, hyväksyntä, uteliaisuus ja empatia, ja myös lapsen hoitajat ja sijaisvanhemmat soveltavat sitä kasvatustyössään. Daniel Hughes on kirjoittanut kaksi kirjaa: Facilitating Developmental Attachment: The Road to Emotional Recovery and Behavioral Change in Foster and Adopted Children (1997), ja Building the Bonds of Attachment: Awakening Love in Deeply Troubled Children (1998), jonka uudistettu versio (2006) ilmestyy nyt suomennoksena. Kyseessä on Hughesin ensimmäinen käännöskirja. Hänen kolmannen kirjansa käsikirjoitus on viimeistelyvaiheessa. Hughes kouluttaa terapeutteja vuorovaikutuksellisen kehityspsykoterapian taitajiksi USA:ssa, Kanadassa ja Euroopassa. Hän on suosittu luennoitsija kansainvälisissä konferensseissa, toimii työnohjaajana ja konsulttina sekä luennoi säännöllisesti vanhemmille. Hän asuu Mainen osavaltiossa YhdysvalloissaHughesin kirjasta sanottua:"Olen iloinen, kun saamme vihdoin lukea omalla kielellämme Daniel Hughesin vaikuttavan ja uutta luovan teoksen lasten kiintymyksen rakentumisesta, häiriintymisestä ja korjautumisesta. Vaikka tämä kirja on kirjoitettu vaikeasta aiheesta, lasten laiminlyönnin ja pahoinpitelyn seurauksista, se on mukaansa tempaava, helposti luettava ja äärimmäisen koskettava. Ehyeen kiinnittymiseen kyvyttömien lasten hoito on Daniel Hughesin uraauurtavan työn myötä nyt vankalla pohjalla. Daniel Hughes tietää paljon lasten kiintymystarpeista, kiintymyksen kehittymisestä, ihmissuhteita muovaavasta esisanallisesta vuorovaikutuksesta sekä laiminlyönnin ja pahoinpitelyn vaikutuksista lapsen aivojen ja mielen rakentumiseen. Hän luo tästä tiedosta uudenlaisen hoidon, jossa ihmissuhteiden korjaavia mahdollisuuksia käytetään lapsen hyväksi. Aivan ainutkertaista tässä kirjassa on tiedon, ymmärryksen ja uuden työtavan esittely käytännöllisesti tarinan kautta, ei teoriaa opettamalla. Monista tositapauksista yhdistelty tarina kertoo Katista ja häntä hoitavista aikuisista, sijaisäiti Janesta, sosiaalityöntekijä Stevenistä ja psykoterapeutti Allisonista. Kuhunkin heistä on helppo eläytyä ja oivaltaa myös se, miten he kokevat itsensä ja toisensa matkalla petettynä olemisen tragediasta luottamukseen ja yhteyteen. Tämä kirja rohkaisee syvimmässäkin hädässä olevan lapsen kanssa työskenteleviä mallintamalla kauniisti, miten luonnollista kehitystä voi tukea herättämällä myönteisesti lapsen kiintymystarpeen ja luottavaisuuden. Kirjalla on ravisuttava, syvällinen ja käytännöllinen sanoma kaikille meille, jotka työssämme tai arjessamme olemme näiden lasten rinnalla. Olemme kaikki osaltamme vastuussa siitä, että he oppivat jälleen luottamaan omaan arvoonsa, toisiin ihmisiin ja elämään. " Jukka Mäkelä lastenpsykiatri, VET lasten psykoterapeutti ja –kouluttaja, Theraplay®-terapeutti ja -kouluttaja "Mitä ihmislapsi tarvitsee hengissä säilyäkseen? Kiintymyssuhdeteorian kehittäjän John Bowlbyn mukaan rakkautta, oman ja toisen ihmisen tunnetilojen peilaamista, leikkiä ja tanssiaskelten opettajaa. Niistä tulee minuuden, pärjäävyyden ja eheyden rakennusaineita. Ensimmäisessä ihmissuhteessa lapsi pystyttää elämän peruspilarit. Ruumiillisen, aistiperustaisen ja esiverbaalisen kokemuksen kautta hän saa vastauksen kysymyksiin: voiko toiseen ihmiseen luottaa, olenko rakkauden ja hoivan arvoinen, uskallanko näyttää myönteisiä ja kielteisiä tunteita, onko maailma turvallinen paikka elää. Daniel A. Huhges tutkii kehityksellisiä seurauksia, kun nämä psyykkisen eloonjäämisen ehdot eivät täyty. Kirjan päähenkilö, Kati sai elämänsä alussa kielteisen vastauksen kaikkiin näihin peruskysymyksiin. Kirjaa lukee kuin romaania: sekä päähenkilöön ja ystävällisiin ja turhautuneisiin täteihin on helppo samaistua. Katiin ei tutustu lastensuojelun tyyppiasiakkaana, vaan kuin kiukuttelevaan ja murjottavaan naapurin tyttöön. Lukukokemus pitää otteessaan, on tiedettävä, miten sankarittaren käy, miten ja miksi hänen henkilöhistoriansa muotoutuu omanlaisekseen. Lukija ymmärtää lapsen persoonan, vanhempien oman lapsuuden ja sijaisvanhempien henkilöhistorian tärkeyden. Daniel A. Hughes pyrkii ymmärtämään ainutlaatuista kehityshistoriaa ja muutoksen kemiaa. Hänen analyysinsä tunnesiteen rakentumisen on jännityskirja elämästä, jossa kuka tahansa ei sittenkään voi olla murhaaja tai hyväntekijä. " Raija-Leena Punamäki Psykologian professori Tampereen yliopisto "Daniel A. Hughes kuvaa ensin koskettavan todentuntuisesti pienen tytön elämänpolkua: hänen vaikeita lähtökohtiaan, huostaanottoa ja perhesijoitusten toistuvia katkeamisia. Sitten hän kuvaa harvinaisen avoimesti kokeneen terapeutin ja sijaisäidin yhteistä työskentelyä lapsen auttamiseksi. Työskentely ei ole pumpuliterapiaa, vaan kriisihoitoa, jossa terapeutti pyrkii kokonaisvaltaisesti sekä kohtaamaan että sanoittamaan lapsen ja sijaisäidin tunnetarpeet. Lapsen tunne-elämän myrskykeskukset ja sietämättömät tunnekokemukset kuormittavat hänen ihmissuhteitaan jokapäiväisessä arjessa. Terapeutin ja sijaisäidin hyvin aktiivisen suhteessa olemisen avulla loputtomalta vaikuttava kierre alkaa vähitellen laueta ja tunnevaurioisen tytön eheytyminen edistyä. Kirja tarjoaa kaikille varhain traumatisoituneiden lasten kanssa työskenteleville henkilöille, lastensuojelun työntekijöille ja kokeneillekin terapeuteille sekä intensiivisen lukukokemuksen että uusia ajatuksia ja lähestymistapoja kiintymyssuhdehäiriöisten lasten auttamiseksi ja sijoitusten onnistumiseksi. " Marja Schulman Psykologi, VET lastenpsykoterapeutti, vauvaobservaation, varhaisen vuorovaikutushoitojen ja lastenpsykoterapian työnohjaaja ja kouluttaja
A. Becker-Weidmanin ja D. Shell (toim.)
AUTA LASTA KIINTYMÄÄN Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa 
Miksi perinteiset psykoterapiamuodot eivät tunnu tehoavan vaikeimmin hoidettavien lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen ongelmiin? Kenties siksi, että lapsen kyvyttömyys kiintyä ja luottaa aikuiseen jää huomioimatta, jolloin hoidossa ei keskitytä tämän vaurioitumisen perimmäisen syyn korjaamiseen. A. Becker-Weidmanin ja D. Shellin (toim.) AUTA LASTA KIINTYMÄÄN Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa –kirja avaa aivan uudenlaisen lähestymistavan kiintymyssuhteissaan vaurioituneiden lasten ja nuorten auttamiseen. Se jatkaa D. Hughesin (2006) TIE TRAUMASTA TERVEHTYMISEEN Rakkauden herättäminen syvästi vaurioituneissa lapsissa –kirjan viitoittamaa tietä ja luo uudenlaista toivoa hoitokäytäntöihin. Muista terapioista poiketen lapsi tai nuori otetaan terapian myötä lähelle aikuista, ja häntä hoitava aikuinen on aina läsnä terapiatyössä. Terapeutin avulla rakennetaan hoitavan aikuisen ja lapsen kesken läheisyyteen ja luottamukseen pohjaavaa kiintymyssuhdetta. Terapia rakentaa siltaa lapsen menneisyyden kokemusten ja nykyisyyden välille aktiivisella, lasta kunnioittavalla ja hänen reaktioitaan kuuntelevalla otteella. Tämä näyttöön perustuva malli on osoittautunut tehokkaaksi käytännön työssä ja tutkimuksissa. Terapiamallin esittelyn lisäksi kirja antaa huomattavan paljon eväitä terapeuttisen arjen rakentamiseen eri konteksteissa. Jokaisen traumatisoituneitten lasten ja nuorten työntekijän, sijaiskasvattajan ja terapeutin perusteos. ”Tämän tiedontäyteisen artikkelikokoelman kirjoittajat työskentelevät itse aivan eturintamassa ja auttavat lapsia rakentamaan kiintymyssuhteita, joiden avulla selviytyä elämässä. Koska kirjoittajien näkökulma on käytäntöön perustuva mutta mukana on myös uusinta tieteellistä tietoa, kirjasta on hyötyä taustaltaan hyvin erilaisille hoitajille ja ammattilaisille. Kirja sisältää vaikeassa työssä opittua viisautta, joka varmasti rikastuttaa monen lukijan elämää.” Daniel J. Siegel, MD, UCLA School of Medicine ”Uusi terapiamalli yhteiskuntamme syvimmin vaurioituneiden lasten hoitoon ja yksi harvoista, joka tarjoaa käytännön apua vaikeimmin tavoitettaville lapsille ja heidän perheilleen. Kirjoittajat ovat ottaneet tämän mullistavan terapian omakseen, he ymmärtävät syvällisesti kiintymysteoriaa ja osaavat soveltaa sitä, mikä näkyy selvästi heidän teksteistään. Tämä kirja tarjoaa sekä toivoa että uusia terapeuttisia oivalluksia; se inspiroi ja rohkaisee, se on tieteellisesti looginen ja syvästi koskettava.” Sir Richard Bowlby Kirjan suomalainen kustantaja on kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi, PsL Pirjo Tuovila. Hänellä on 30 vuoden kokemus kliinisen psykologin työstä. Hänen toimintansa terapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana painottuu vaikeasti traumatisoituneiden, huostaan otettujen lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön. Tuovila käyttää työssään vuorovaikutteista kehityspsykoterapiaa ja Theraplay®-terapiaa. Hän on vuodesta 2002 alkaen järjestänyt kansainvälisiä seminaareja, joiden teemat käsittelevät lasten ja nuorten terapeuttista hoitoa, tunnesuhteita, kiintymystä ja eheyttävää vuorovaikutusta. |
KIRJOITTAJASTABrian Broom toimii professorina Aucklandin teknillisessä yliopistossa Uudessa-Seelannissa, missä hän johtaa jatko-opiskelijoille tarkoitettua MindBody Healthcare -ohjelmaa. Hänen ensimmäinen kirjansa on Somatic Illness and the Patient’s Other Story. A Practical Integrative Mind/Body Approach to Disease for Doctors and Psychotherapists (Somaattinen sairaus ja potilaan erilainen tarina. Uusi lähestymistapa sairauteen: käytäntöön perustuva, mielen ja kehon yhdistävä menetelmä lääkärien ja psykoterapeuttien käyttöön). Broom työskentelee allergioiden ja kliinisen immunologian erikoislääkärinä, psykoterapeuttina ja mindbody-asiantuntijana Arahuran terveyskeskuksessa Christchurchissa Uudessa-Seelanninssa.ESIPUHESairaudet ja niiden merkitykset voivat perin pohjin muuttaa meidän käsityksemme elämästä. Koska olen tästä vakuuttunut, olen ryhtynyt selvittämään tätä ilmiötä pitäen samalla mielessäni kahden tärkeän lukijaryhmän tarpeet. Tämä kirja puhuu vakavasta asiasta, mutta halusin kuitenkin tehdä siitä niin helppolukuisen, että kuka tahansa koulunsa käynyt maallikko pystyy sen lukemaan. Tästä syystä olen pyrkinyt karsimaan siitä turhaa lääketieteellistä ammattikieltä ja uskon, että lukijoideni terveyden kannalta on pelkästään hyödyksi, kun heidät vapautetaan länsimaisen biolääketieteen käsitteiden ja käytäntöjen pakkopaidasta. Olen työskennellyt opettajana sekä Uudessa-Seelannissa että monissa muissa maissa ja kokemukseni perusteella voin sanoa, että tämä materiaali tarjoaa uusia näkökulmia perinteistä lääketiedettä harjoittaville lääkäreille ja myös muiden tieteenalojen edustajille. Nämä lääkärit ovat kyllä huomanneet, että olisi tarpeen noudattaa holistisempaa käytäntöä, mutta heiltä on puuttunut tähän yritykseen tarvittava itseluottamus. Heillä ei ole ollut käytettävissään tähän työhön tarvittavaa yhtenäistä käsiteperustaa. Tässä yhteydessä siis kirjoitan myös lääkärinä ja pidän mielessäni kliinistä lääkärin työtä tekevien tarpeet.Jotta tutkimusmatkamme onnistuisi mahdollisimman hyvin, olen käyttänyt hyväkseni monilta eri tieteenaloilta peräisin olevaa materiaalia. Itse en ole koulutukseltani filosofi, fyysikko, teologi, kielitieteilijä tai sosiologi. Olen lääkäri ja psykoterapeutti ja hoitaessani kroonisista taudeista kärsiviä potilaita olen viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden ajan pyrkinyt työssäni yhdistämään näkemykset ihmisen kehosta, mielestä ja hengellisyydestä. Monia potilaita ei ole pystytty auttamaan biolääketieteen keinoin, mutta he ovat sen sijaan reagoineet menetelmiin, jotka perustuvat sairauden merkityksen oivaltamiseen. Olen ponnistellut sen puolesta, että pystyisimme luopumaan olettamuksista, jotka kapea-alainen biolääketieteellinen koulutus on meihin juurruttanut. Koulutus itsekin on juurtunut laajempaan dualistiseen kulttuuriin. Minun on ollut pakko antaa periksi sen todistusaineiston edessä, minkä olen itse saanut nähdä ja kuulla. Olen perehtynyt muiden tieteenalojen ja lähteiden tarjoamiin uskomattoman hyödyllisiin näkökulmiin, joita lääkäritoverini eivät ole koskaan pitäneet relevantteina hyvän kliinisen praktiikan tai taudin hoitamisen kannalta. Olen nähnyt niin monta taudin merkitykseen perustuvaa tapausta, että tiedän tämän ilmiön olevan yleismaailmallinen. Käsitän sen, että biolääketieteen ylivoima jatkaa vielä voittokulkuaan jonkin aikaa, mutta tämä kirja varmasti auttaa niitä potilaita ja lääkäreitä, jotka tuon voiman vanavedessä yrittävät taistella sairauksia vastaan saavuttamatta kuitenkaan tyydyttäviä kliinisiä tuloksia. Nyt he ehkä rohkaistuvat harkitsemaan menetelmää, joka tarjoaa uuden ulottuvuuden eikä kuitenkaan välttämättä kilpaile perinteisen biolääketieteen kanssa. Loppujen lopuksi tässä kirjassa on kyse merkityksen luonteesta, merkityksen suhteesta ihmisen kehoon ja siitä tavasta, jolla merkitys ilmenee terveytenä tai sen puuttumisena. Toisin sanoen on kyse mielen, kehon ja hengen keskinäisestä yhteydestä. Käytännön näkökulmasta viestini on, että sairauden merkityksessä on järkeä, että meillä todellakin on vakaa perusta holismille, johon sisältyy myös merkitys, ja että meidän on syytä tutkia erilaisia terveydenhuollon malleja, mikäli haluamme olla sellaisia lääkäreitä ja parantajia, joihin potilaillamme ja asiakkaillamme on oikeus. Ensimmäinen kirjani oli Somatic Illness and the Patient’s Other Story. A Practical Integrative Mind/Body Approach to Disease for Doctors and Psychotherapists (Broom 1997) (Somaattinen sairaus ja potilaan erilainen tarina. Uusi lähestymistapa sairauteen: käytäntöön perustuva, mielen ja kehon yhdistävä menetelmä lääkärien ja psykoterapeuttien käyttöön). Siinä käsiteltiin sairauden ja sen taakse kätkeytyvien merkitysten todellisuutta ja sen hallintaa kliinisen konsultaation keittopadassa, niin että potilaat voisivat hyötyä. Tässä toisessa kirjassani keskityn siihen, miten ilmiö voidaan tehdä käsitteellisesti ymmärrettäväksi. Tähän liittyy kaksi ydinseikkaa. Ensimmäinen on kirjassa esitetty sellaisten sairauksien ryhmä, jotka kätkevät taakseen merkityksiä. Ilman tätä elementtiä kirjan kirjoittaminen ei olisi perusteltua. Esitetyt kertomukset nousevat voimakkaina esiin omilla ansioillaan ja vaativat selittämistä; meidän täytyy saada tietää, ’miksi’. Kertomusten sisältö painottaa ensisijaisesti merkityksen elementtiä, ei niinkään kliinistä toimintaa. Keskipisteessä eivät nyt olekaan diagnoosi, merkityssairauksien luokittelu ja kliiniset taidot, vaan pikemminkin ilmiö, mistä sitten edetään periaatteisiin, ideoihin, teoriaan, filosofiaan ja taudin malleihin. Tämä johtaakin meidät kirjan toiseen ydinajatukseen, nimittäin siihen että kirja sisältää ja yhdistelee monenlaista tietoa, erilaisia näkökulmia ja oivalluksia, jotka ovat peräisin monista traditioista ja eri tieteenaloilta. Nämä kaikki auttavat meitä ymmärtämään käsiteltävää ilmiötä. Viimeisessä luvussa käsitellään lyhyesti hengellisiä asioita, jotka mahdollisesti tukevat käsitystä merkityksestä sairauden taustalla. Tämä aihe on potentiaalisesti erittäin laaja, joten luku on kieltämättä aika lyhyt. Joka tapauksessa se esittää oman ajatteluni pääkohdat. Itselleni se edustaa aluetta, jota tulisi tutkia aktiivisesti, ja toivon luvun osoittautuvan uuden kirjan edelläkävijäksi. Kirjoittaminen on ajoittain ollut vaikeaa, jopa uuvuttavaa. Jotkin aiheet avautuivat helposti, toiset sen sijaan vaivalloisesti. Joskus olin joutua epätoivon valtaan yrittäessäni kiteyttää vaikeita käsitteitä lyhyesti ja kommunikatiivisesti, mitä tällaisen kirjan kirjoittaminen edellytti. Vaikeiden kohtien lomaan on kuitenkin mahtunut nöyrän tyytyväisyyden hetkiä, joskus jopa voiton tunnetta. Terveydenhuollon pirstaloituneessa maailmassa asioiden yhdistäminen on työlästä. Toivon vilpittömästi, että tämä kirja kannustaa niitä ihmisiä, jotka pyrkivät hoitamaan ihmistä kokonaisuutena, mutta toivon sen myös tarjoavan vahvan tunteen siitä, että meillä on oikeus vaatia ja tarjota tällaista hoitoa. Syvällisemmässä mielessä potilaat ovat oman työni sekä alku että loppu. Tämä kirja olisikin suhteellisen steriili, teoreettinen ja abstrakti dokumentti, ellei se perustuisi potilaiden tarinoihin. He ovat kääntyneet minun puoleeni samoin kuin kanssani työskentelevien psykoterapeuttien puoleen kysyäkseen neuvoa tai saadakseen kliinistä hoitoa ja terapiaa. Poikkeuksetta kirjassa käyty keskustelu on saanut innoituksensa siitä, mitä olen klinikkani yhteydessä nähnyt ja oppinut ja millaisten asioiden kanssa olen saanut kamppailla. Länsimaisen lääketieteellisen eetoksen hallitsemassa maailmassa mielen ja kehon yhdistävä kliininen työ merkitsee todellista haastetta. Käytännön lääkärille se on usein erittäin vaikeaa, mutta potilaalle ehkä vieläkin vaikeampaa. Tiedän, että soveltamalla mielen ja kehon integroivaa lähestymistapaa olen itse pystynyt auttamaan monia ihmisiä parantumaan, mutta on myös totta, että nämä samat ihmiset ovat opettaneet minulle valtavasti elämästä ja paranemiseen liittyvistä vähemmän tunnetuista prosesseista. Jokaisessa esittämässäni kliinisessä tapauksessa olen kaikin keinoin yrittänyt poistaa tai muuttaa sellaiset yksityiskohdat, joiden perusteella tapaukset voitaisiin tunnistaa, mutta samalla olen pyrkinyt siihen, etten mitenkään vääristäisi kliinisen tapauksen olennaisia kohtia. Jos joku lukija on tunnistavinaan kuvatun tapauksen, kysymys on pelkästä sattumasta, tai ehkä tilanne on vain osoitus kuvatun ilmiön yleisyydestä. Joskus tarina on selvästi tunnistettavissa, vaikka olenkin pyrkinyt muuttamaan yksityiskohtia. Näissä tapauksissa olen saanut kirjallisen luvan kyseiseltä potilaalta hänen tarinansa käyttämiseen. Michael Harlow, Mark Murphy, John Elliott ja Sarah Broom ovat esittäneet arvionsa joko käsikirjoituksen jostain osasta tai sen kokonaisuudesta, kun tekstin valmistuminen on ollut puolivälissä tai jo loppuvaiheessa. Heidän kommenttinsa ovat olleet suureksi avuksi, ja heidän innostuneisuutensa kirjan sisällöstä vieläkin kannustavampaa. Lopuksi, Alison, matkakumppanini jo monen vuoden ajalta, on uupumatta tukenut, rohkaissut, kestänyt ja auttanut. Sanon vain ’kiitos’, mutta sanaan sisältyy valtava määrä kiitollisuutta. |